Etsi
  • Henna-Riikka

Elämäni ensimmäinen maraton Helsinki City Running Day 2021

Tiiättekö kun kirjoitat vuoden vaihteessa tavoitteita ylös, mitä haluisit saavuttaa sinä vuonna. Kirjoitin monen monena vuotena, että mun tavoitteena on juosta puolimaraton. Se oli vähän kun pitkien to do -listojen teko etten ottanut sitä niin tosissaan kunhan kirjoittelin mitä olis kiva tehdä. Siihen todennäköisesti vaikutti se, että mulla on ollut pitkään jalkojen kanssa ongelmaa ja ajattelin etten pysty sen takia juoksemaan, mutta kunhan nyt kuitenkin olis kiva. Tarkemmin mulla on tullut samaan kohtaan jalasta hiertymää, kengistä riippumatta. Tajusin kuitenkin syksyllä 2020, että nyt tai ei koskaan ihan oikeesti. Olin pitkään ajatellut, että ois kiva juosta maraton ja sen tuntu kaukaselta, että joskus sitten. Tein kuitenkin päätöksen, että nyt -isi- päätteet loppuu seinään ja siitä sitten lähtikin treenaaminen koko matkalle.

Juoksin ensimmäisen maratonin lokakuussa 2021 Helsinki City Running Dayssa. Tää tapahtuma piti olla ensin toukokuussa, mutta K takia siirtyi lokakuuhun. Henkilökohtasesti mua se ei hirveästi haitannut, koska sain hyvin lisäaikaa treenata ja ymmärsin täysin maailman tilanteen. N. 5kk meni kuitenkin nopeasti ja koittikin lokakuun ensimmäinen lauantai.


Lähettiin perjantaina kohti Helsinkiä ja yövyttiin hotellissa. Sain tosi hyvin nukuttua pe-la yön, onneksi. Lauantai-aamuna rupes vasta jännittämään. Kävin tietenkin aamusta kampaajalla ottamassa letit. Tärkein! :D Maratonin lähtö oli klo 14.00, joten näin ensikertalaisena ruokailujen ajoittamisen kanssa oli pientä haastetta. Pitkään aikaan mulle ei ole maistunut mikään tukeva aamupala heti aamusta ja nyt oli pakko syödä reippaasti, koska tiesin etten tuu ehtimään syömään normaalia lounasta. Olin perehtynyt tankkaukseen netin ja kokeineiden maraton juoksijoiden kautta, mutta silti ensikertalaisena oli jonkin verran epävarma olo. Aamu meni kuitenkin nopeasti laitellen rasvaa paikkoihin, jotka saattaa hiertää esim. kainalot, nivuset yms. Jalkojen teippauksessa meni tovi, mutta siitäkin selvisin. Juoksin kaksi sukkaa päällekkäin, koska siihen olin tottunut lenkeilläkin. Estäisi näin hiertymää tai sitten ei..


Kahta tuntia ennen lähtöä piti hakea numerolappu, joten lähettiin hyvissä ajoin olympiastadionille. Hain numerolapun ja oli hauska kun sitä ei heti löydetty, niin multa kysyttiin et oonko mä tulossa jänikseksi. Jos nyt kuitenkin ihan ensikertalaisena tulin selviytymään. :D No numerolappu löytyi ja hetkeksi ehdittiin mennä kattomaan puolikkaan juoksijoita. Sain osallistumisen Helsinki City Runnning Day tapahtumaan, joten pääsin vip-tiloihin viemään tavarat ja tekemään vielä viimeiset valmistelut. Kello läheni kahta ja lähin valmistautumaan lähtöviivalle. Ja vitsi miten paljon väkeä oli. Siinä kohtaa ymmärsin täysin kun ihmiset sanoo, että jää koukkuun siihen juoksutapahtuman tunnelmaan.


Sitten lähtikin lasku ''10, 9, 8, 7, 6 ,5 ,4, 3, 2, 1 piip, sieltä lähti Garmin Helsinki City Maratonin porukka Helsingin kaduille nauttikaa juoksusta ja nauttikaa toistenne seurasta. Onnea matkaan.'' kuului oman musiikin läpi. Lähdössä asettauduin 4h ja 4,15h jäniksien väliin. Alku meni hissukseen porukan keskellä, mutta aika nopeaa sai oman tilan juosta. Ai vitsi sitä fiilistä kun mietti, että tässä sitä nyt ollaan ja juostaan seuraavat 42km. Tietämättömänä kestääkö jalat, kestääkö vatta. Toivottavasti. Kun katon mun ekoja viittä kilometriä niin vauhti on ollut 05:43-06:00min/km. Ihan hyvä siis. Kuitenkin nopeasti tässä kohtaa mulla rupes sattumaan ihan sikana isovarpaan päähän ja ajattelin, että tosi kiva nyt tässä kohtaa. Pysähdyin 6km kohdalla ja otin kengän pois ja suoristun sukkaa, se ei kuitenkaan auttanut siihen kipuun, joka oli jo hieränyt, joten ei auttanut muuta kun antaa kivun tuntua. Jälkikäteen en tiedä mikä sielä hiersi kun sukka oli ihan ok. Matka jatkui ja kohta kipukin unohtui..


Jos nyt muistan oikein, niin ensimmäinen juomapiste tuli 7km kohdalla. Aiemmin iskä kyseli multa, että oonko miettinyt missä kohtaa kävelen ja hymähdin oikeen, että en tietenkään missään. Iskä kuitenkin tuumas, että katsii nyt juomapisteet kävellä ja juoda rauhassa siinä voittaa enemmän kuin juosten. Mun ajatuksissa ajattelin, että nappaan täydestä vauhdista juoman, kulautan sen alas ja heitän lennosta kupin roskiin ja jatkan tyytyväisenä matkaa. Noh uskon, että moni tietääkin miten tässä kävi. Ekat juomat meni kaikkialle muualle kun suuhun. Kunnon virne naamalle, että eih mitä mä nyt yritin. Katoin vähä ympärilleni, niin en ollut ainut tämän asian kanssa. :D Loppujen lopuksi join jokaisella juomapisteellä ja otin ne suosista kävellen. Kävellenkin koin juomisen hankalaksi kun tietenkin hengästytti. Kaiketi tätäkin pitää harjotella. :D Mulla ei ollut itsellä juomaa mukana vaan ajattelin, että meen juomapisteiden juomilla ja näin olikin hyvä. Juomapisteitä nimittäin oli tosi hyvin. Mulla oli mukana muistaakseni viisi geeliä ja siripiriä. Otin geelejä n. 45min välein. Joka ikininen kerta kun otin geelin pelkäsin, että nyt vatta menee sekasin. Olin muutamaa päivää aiemmin kuunnellut instagarmin storystä yhdeltä kestävyysurheilijalta, että sillä oli mennyt vatta sekasin kun oli ottanut useamman geelin. Mulla oli geelejä mukana, joita olin testannut aiemmin, mutta en ollut testannut ottaa niitä useampaa vain aina yhden pidemmällä lenkillä. Joten aina jännitti ottaa uusi geeli, että voi ei jos nyt rupeekin tuntumaan. Siripirit toimi hyvin psyykkisinä voimatabletteina. :D


Ensimmäinen kymppi meni helposti aikaan 58.03 / keskivauhti 5:49. Matka jatkui ja myös 15km meni vielä helposti, mutta 17km kohdalla muistan kuinka jalat rupes painamaan. En mä oo juossut oikeastaan kun 15km lenkkejä pisimmillään. Paria 20km lenkkiä lukuunottamatta. Siinä kohtaa tajusin, että vauhti on ollutkin ehkä sittenkin vähän liian kovaa. 20km tuli täyteen ajassa 1:59:21h. Puoliväli. Ihan kiva juttu ajatuksen tasolla, mutta todellisuudessa kun puolet oli vielä jäljellä. No hymyilytti kuitenkin tässä kohtaa ja videolla sanonkin, että mä lyllerrän tässä nyt vaan eteenpäin. Paitsi, että näin hetken matkan päästä taakse kattoessani 4.15h jänikset ja tajusin etten tuu juoksemaan tätä alle 4h. Moni kokeneempi sanoi mulle, että ensimmäiseen maratoniin kannattaa lähteä vaan sillä fiiliksellä et pääsee maaliin. Kuitenkin mua kutkutteli se alle 4h aika, vaikka tiesin, että järkevin on lähteä juoksemaan maaliin saakka niin, että jää hyvä fiilis. Kohta puolin nämä 4.15h jänikset menikin ohi ja tajusin, että se vauhti oli kyllä liian kova, joten jatkoin omaa vauhtiani eikä mennyt kauaa kun niiden selät hävis horisonttiin.





Monesti puhutaan, että 30km kohdalla alkaa vasta kunnolla maraton. Tuntu kuitenkin, että mulla se alko siellä 17km kohdalla, vaikka jaksoikin juosta. Matkan varrella tuntemattomien kannustus auttoi tosi paljon. 30km kohdalla aikaa oli mennyt 3:02:42h eli kuitenkin olin säilyttänyt aika saman tahdin. Tässä kohtaa mietin järkevänä, että vielä 12km maaliin. Enemmän kuin normaali lenkki, mitä oon juossut. Mietin vaan, että joka askeleella mä oon lähempänä maalia. Tuntui, että loppu oli tosi paljon ylämäkeä. Tässä kohtaa vauhti hidastui ja 30-40km vauhti on ollut 05:59-06:51min/km. Kilometrit tuntu melko pitkille, mutta ajattelin kokoajan, että kyllä mä tän jaksan juosta ja ihailin syksyistä Helsinkiä. Pariin otteeseen mulla tuli se kuuluisa seinä vastaan, mutta olin lukenut ja psyykannut itteni siihen, että sitkun se seinä tulee vastaan, niin se kuuluu tähän juoksuun ja se menee n. 2km päästä ohi, joten tossua vaan toisen eteen. Mulla tietenkin loppui toisesta airpodsista akku 35km kohdalla, mutta ajattelin et selviän kyllä hyvin toisella kuulokkeella. Sitten kun näin, että tulee 40km kyltti vastaan ja tajusin, että ihan oikeesti enää 2km maaliin olympiastadionille. Mietin loppukiriä ja sitten mietin mun ihan hyvää oloa, että ei se mun aika tuu sen kummemmin paranemaan, mutta olo voi vaan huonontua. Otin siis mukavuuden kannalta tasaisen tahdin ja viimenen kilometri menikin vielä 05:54min/km vauhtiin. Ja tietenkin viimeisellä kilometrillä mulla loppui akku myös toisesta kuulokkeesta eli musiikki loppui seinään. No ei auttanut kun mennä eteenpäin ilman musiikkia. Lopussa pahinta oli pieni nousu stadionille, mutta se fiilis kun pääsen stadionille sisään ja maali häämöttää. Olo tuntuu siltä, että juoksee kuin Usain Bolt. Ja todellisuudessa sana lyllertäminen kuvaa varmasti enemmän viimestä 100m, mutta maalissa ilman sen suurempia ongelmia ja ensimmäinen maraton juostu aikaan 4:21:16. Se fiilis, kyllä siihen jää koukkuun.


Nyt jälkikäteen kun kattoo sykkeitä, niin ne on ollut korkealla koko matkan. Vauhti on pysynyt melko tasaisena koko matkan ettei oo kilometri kilometriltä hiipunut vaan oon saanut välillä kiristettyä. Hitain kilometri on ollut selkeesti 32km kohdalla 06:51min/km ja muistan, että se oli kyllä tuskanen kilometri. Nyt jos tekisin jotain toisin ensimmäisellä maratonilla, niin lähtisin hieman hitaammin liikkeelle.





Paras päätös oli aloittaa treenaamaan koko matkalle, vaikka en tiennyt kestääkö kroppa ja kestääkö vatsa. Lähdin kuitenkin matkaan hakemaan ensimmäisen kokemuksen maratonista ja siinä onnistuin hyvin, koska nopeasti maaliin tulon jälkeen oli fiilis, että lisää näitä! Tänä vuonna osallistun jälleen Helsinki City Running Dayn tapahtumassa maratonille, joka on toukokuussa. Tänä vuonna tavoitteenani on alittaa 4h aika.


Kiva ja kiitos jos luit tänne asti! <3 Mun treenejä pääset seuraamaan instagramista @hennariikka.miilumaki


*osallistuminen saatu




47 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki